Oli perjantai 25. päivä lokakuuta ja lähdimme heti aamusta hakemaan pikkuneitiä. Otimme mukaan kantokopan, johon olin asetellut kaksi pyyhettä. Saapuessamme kissan häkin luo yllätyimme siitä, miten pirteä ja leikkisä se oli. Olihan tyttö kuitenkin leikattu edellispäivänä ja ajattelin, että se olisi varmasti väsynyt. Ihmettelin myös miksi tytöllä ei ollut kauluria tai sukkapukua ollenkaan, vaikka sen sisaruksella oli sukkapuku yllään. Se oli kuitenkin jostain syystä irronnut. Tesyn työntekijä laittoikin kaulurin pian paikoilleen ja tyttö rimpuili sen minkä pystyi. Lopulta kissa saatiin vaivattomasti kantokoppaan ja lähdimme ajamaan autolla kotiin päin. Matka meni vaivattomasti. Kissa oli hyvin rauhallinen, vaikka se välillä maukuikin. Istuin takapenkillä tytön kanssa jutellen sille ja se vastasikin minulle monesti maukuen. Kisu kaivoi itsensä kahden pyyhkeen alle ja makoili aivan kantokopan toisessa päässä.

Kahden tunnin ajomatkan jälkeen olimme kotona. Olimme laittaneet jo aikaisemmin kissanhiekkalaatikon valmiiksi kylpyhuoneeseen. Veimmekin kissan kantokoppeineen kylppäriin. Annoimme sille runsaasti aikaa tulla itse kopista ulos. Otimme pitkät päikkäritkin siinä välissä. Kisu ei silti uskaltanut tulla kopista ulos. Jonkun ajan päästä kissa alkoi kuitenkin kiinnostua uudesta ympäristöstä ja se antoikin minun silittää itseään. Huomasin kuinka se alkoi heti kehrätä ja keimailla. Pian kissa tuli kopasta ulos ja alkoi tutkiskella paikkoja. Illalla se röhnötti jo tyytyväisenä meidän välissä, kun katselimme telkkaria.

Seuraavasta päivästä lähtien se ei enää juuri lainkaan vierastanut meitä. Joitakin ääniä se on silti pelännyt. Esimerkiksi imuroidessa se meni pöydän alle piiloon. Ensimmäiset kaksi yötäkin ovat menneet hyvin. Ekana yönä kissa halusi nukkua lähellä meitä omassa kantokopassaan, mutta seuraavana yönä se nukkui jo kiltisti olohuoneessa pienemmällä sohvalla, jonka se on taitanut jo omia itselleen.:D Ekana päivänä se söi huonosti, mutta lauantaina se söikin niin, että se sai hikan itselleen. Lauantai-iltana oli ihana huomata, kun se kömpi ihan itse syliini ja nukahti. Siitä huomasi, että luottamus oli alkanut kasvaa jo kovasti.:)

Kisu on siis sopeutunut todella hyvin! Neiti on hyvin sosiaalinen ja se haluaa jatkuvasti huomioita ihmisiltä. Tämän huomasimme sunnuntaina, kun se tutustui vieraisiin ihmisiin vierastamatta heitä lainkaan. Neiti kehrää kokoajan, kun sitä koskee eli hän nauttii todella saamastaan hellyydestä. Sen silmät kiiluvat niin tyytyväisen näköisenä. Ihan kuin se tietäisi olevansa rakastettu.:) Sunnuntaina se tapasi ensimmäistä kertaa koiran. Kisu vierasti koiraa kuitenkin jonkin verran ja ensimmäistä kertaa näin sen murisevankin. Koira saattoi toisaalta pelästyttää kissan, koska se juoksi kovaa vauhtia kissan lähelle heti, kun oli astunut sisälle.